Mosku kouluilee

Tänään oli taas koirakoulu ilta, ja mukaan lähti Mosku. Hankalaa aina miettiä kumpi koira lähtee mukaan kouluilemaan, mutta oma olotila tekee ratkaisut. Rankka päivä töissä ja vieläkin flunssan poikanen yrittää olotilaa hankaloittaa, niin helppo valita tuo helpompi koira mukaan :)
Huukolla kyllä oli sellainen ilme, että hittolainen mamma minkä teit kun minut jätät kotiin..tosin Huuko oli jo omat reissunsa käynyt, kun oli ollut karkuteillä naapurissa. Huukolla alkaa vissiin tämä meidän puolen hehtaarin metsä riittää ja koska lenkillä ei olla edelleenkään käyty, niin hän on päättänyt itse lenkkeilyttää itseään. Noh eiköhän me tästä ensi viikolla saada normaali arki taas ja päästään liikkumaan.

Huuko satutti jalkansa toissa päivänä, kun oli naapurissa "kylässä" ja minä huusin ovelta sitä kotiin, noh sehän tuli tietä pitkin niin kovaa, että anturaan tuli haava. En huomannut haavaa heti vaan sisällä jonkin ajan päästä hoksasin, että mitä se nyt nuolee itseään..katsoin koiraa ja huomasin, että herran jestas koiran jalat on aivan veressä! lattiakin oli saanut uutta väriä pintaan..ei muuta kuin tutkimaan koiraa..ensin en löytänyt, että mistä veri tulee. Kannoin koiran suihkuun ja huuhtelin jalat ja sitten löysin haavan. Haava tyrehtyi painamisen jälkeen ja totesin, että ei tarvita lisäoperaatiota tähän hommaan. Huukon ja minun ollessa suihkussa Mosku oli siivonnut eli nuollut lattiat puhtaaksi verestä, reipas koira :)

Sitten takaisin tähän päivään..
Mosku lähti oikein iloisesti kouluun. Pikkusella ei ole ollut moneen viikkoon edes valjaita päällä, mutta ei hän ollut milläsäkkään valjaista. Koulussa teimme ohitusharjotuksia ja ne meni oikein mallikkaasti. Aluksi kävelimme kahden muun koiran kanssa isossa ringissä, sitten menimme peräkkäin, tosin väliä toiseen koiraan oli hyvä matka. Yksi konflikti sattui kun ei koulussa oleva koira pörhälsi paikalle irti, silloin Mosku hieman hermostui ja haukkui tälle kummalliselle otukselle. Tilanne kuitenkin meni suhteellisen hyvin ja Mosku osasi sivuttaa asian nopeasti mielestä, kun lähdimme kävelemään poispäin ja teimme temppuja. Ohitukset menee tuon pikkuotuksen kanssa ihan älyttömän kivasti ja helposti, sillä Mosku napittaa kädessä olevaa namia niin intensiivisesti, että ei haittaisi vaikka atomipommi tippuisi viereen! Teimme kahdeksikkoa toisten koirien ympäri, muiden istuessa paikalla. Nostimme hieman panoksia kun siirryimme pois kentältä ja teimme kentän vieressä ohituksia ja auton takaa ilmestymisiä. Pikkunen kulki niin terhakkaasti vieressä löysällä hihnalla, että kyllä itsestä tuntui niin hyvältä ja ei voi olla kuin ylpeä pennusta! Teimme myös vierekkäin kulkemisia siten, että kaksi koiraa kulki toinen toisella puolella meitä koko kentän läpi. Lopuksi harjoiteltiin hieman kärsivällisyyttä paikallaan olemisessa, siinä muutama haukku tuli, mutta muuten jaksoi oikein hyvin napittaa paikoillaa istuen ja seisten.

Kotiin tullessa jälleen näkeminen Huukon kanssa oli niin kuin normaalistikkin riemukasta! Ja tässä sitten kuva sen ratki riemukkaan jälkeen..

Paljon on tapahtunut..

Päivittäminen jäi heti alkuunsa, mutta meidän perhettä kohtasi suuri suru, joten viikko on mennyt omissa oloissa.

Pojat ovat myös viettäneet täysin lepo viikkoa, tai no kyllä mies on ollut kotosalla päivät, joten koirat ovat saaneet vilistää pihalla. Koirista varsinkin Huukosta kyllä huomaa, että se reagoi meidän allapäin olemukseen voimakkaasti. Ruoka on kyllä maistunut hyvin kummallekkin pojalle, mutta Huuko on hieman allapäin. Huuko haahuilee iltaisin sisällä häntä maata viistäen ja korvat päänmyötäisesti, ei suostu lähtemään ulos jos minä en lähde. Äkkiä kun katsoo Huukon olemusta voisi luulla, että kyseessä on hyvinkin iäkäs vanha herra, joka pikkuisen vaivalloisesti jo kävelee, Huukolla tosin sitä ikää on vasta kaksi ja puoli vuotta.. Ihme kyllä kumpikaan koira ei ole vielä seinille kiivennyt vaikka liikunta on ollut nyt todella vähäistä! Mosku ei juurikaan reagoi meidän mielentilaan, paitsi nykyään se haluaa olla aika paljon sylissä. Hyppää ihan itse sohvalle ja käpertyy viereen nukkumaan.

Aikaisempia tapahtumia

Huukon tehotreenit jatkuivat ja tulokset alkoivat näkymään. Huuko reagoi toisiin koiriin haukkumalla ja rähähtelyllä, joten koulutuksessa käytettiin ns. sieppausta eli siepataan oikea käytös. Toisin sanoen kun koira tekee juuri niin kuin minä haluan palkitsen sen hyvin siitä, jos haluttua käytöstä ei tule niin jätän palkitsematta. Tämä toimi aika hyvin Huukon kohdalla ja tarvitaan vielä paljon toistoja, jotta käytös vahvistuu oikeaan suuntaan. Välimatka toiseen koiraan pitää olla todella suuri, jotta ei toivottu käytös tule esiin.

Huuko vain on niin super fiksu göötti, että se ei kehtaa tehdä asioita. Gööteillä kyllä on vissiin perimässä tämä viitseliäisyys, sillä olen muiltakin gööttien omistajilta kuullut samaa, että koira kyllä osaa, mutta se ei vain kehtaa tehdä tyhmiä juttuja.. Huukolta sujuu seuraaminen vallan mainiosti, mutta sitten kun menee hermot se heittäytyy ihan mahdottomaksi, haukku ja tuijottaa :) Tästä varmaan olen sitten joskus palkinnut ja haukkumiskäytös on vahvistunut, sillä pentunahan ja nuorena Huuko ei haukkunut ollenkaan! Kyllä se aina laittaa miettimään, että miksi ihmisen pitää itsensä häpästä kaikilla eri tavoilla, kun Huuko heittäytyy kakaraksi tai  se ei jaksa, Huuko saattaa istua paikoillaan vaikka puoli tuntia ja vain tuijottaa takaisin, että teehän kuule akka ihan ite maahan menosi :) Selittele siinä sitten, että kyllä tämä oikeasti osaa nämä jutut, mutta sitä nyt ei vaan huvita tehdä mitään..

Mosku oli Huukon tehotreenien ajan Sotkamossa hoidossa ja hienosti oli mennyt vieraan ihmisen kanssa! Kerrostalon rappusia ei ollut halunnut mennä, mutta muuten oli pikkupoika tehnyt olonsa kotoisaksi hyppäämällä sohvalle ja pureskelemalla mattoa. Lenkillä oli ollut reipas eikä ollut ihmeissään kaupunki elämästä. Mehän emme Moskun kanssa ole hirveästi käyneet kaupungissa..Yleensähän meidän pojat ovat irti kotona ja käymme jopa posti hakemassa maantienvarresta ihan ilman hihnoja..

Moskulla oli lauantaina 14.9.2013 epävirallinen pentunäyttely Vuokatti Huskyllä ja sehän meni ihan päin mäntyä..Yleensä niin reipas pikkukoira oli kehässä aivan lukossa! Kun tulimme paikalle Msoku oli ihan normaali, mutta pian alkoi jännittyä vaikka tein kaikki hommat ihan normaalisti. Mosku ei halunnut syödä nameja, mikä on suuri ihme sillä yleensä ruoka maistuu liikaakin. Yritin sitten rentouttaa pikkusta kävelemällä ja rauhoittumalla, mutta ei auttanut. Kehään mennessä Mosku ei kuunnellut yhtään vaan veti hihnassa hulluna. Kehässä ei alkanut seisomaan yhtään vaan yritti piiloutua minun taakse..liikkeeseen ei halunnut, vaan piti ihan toden teolla houkutella liikkumaan. Pöydällä seisominen meni hyvin. Tulimme pois kehästä ja siinä sitten omalla paikalla jatkettiin rentoutumista. Lopulta namit alkoi maistumaan ja pikkuinen heräsi transsistaan. Sitten tuli normaali Mosku esille ja voi että minua harmittaa kun en saanut sitä näytettyä kehässä. Mosku liikkuu todella upeasti ja on täydellisessä kontaktissa vieressä! Minun pitää vain itse harjoitella liikkumaan nopeammin sillä tällä pikkukoiralla on sen verran lennokkaat askeleet, että huh huh J Kyllä tästä göötin poikasesta kasvaa näyttely kehien tähti. Tässäkin pentunäyttelyssä tuomari kehui Moskun kulmia ja ulkomuotoa hienoiksi. Näyttely ei mennyt ihan niin putkeen, mutta hyvä mieli jäi kun kerran sain koiran lukon aukaistua ja sain sen hienosti liikkumaan eikä pikkukoiralle jäänyt pelkoa 
paikasta.

Moskun lempi puuhaa on Huukon korvien lutkuttaminen...







Sitten voi vähän halia...












Ja lopuksi nukahtaa isoveljen kainaloon tämän nuollessa naamaa..

Koirakoulua

Koirakouluilta.
Joka keskiviikko pakkaan reppuun nameja, viltin, vesiastian, vesipullon, leluja ja kakkapusseja sitten otan toisen koiran ja suuntaan auton keulan kohti kylätalon kenttää. Tänään oli Moskun vuoro lähteä mukaan. Huukon kanssa neuvottelimme jonkin aikaa lähtiessäni, että saako hän lähteä mukaan..Huuko sinä et lähde, yritä uskoa, mutta göötin ilme ja olemus oli sellainen, että kyllä hän lähtee mukaan, katso äiti miten nätisti osaan istua ja heiluttaa häntää! Kun sanon sitten kovemmin, että sinä jäät tänne ja tökkään Moskun ulos ovesta, alkaa Huukolle nousta hätä, käytös muuttuu vilkkaammaksi ja mukaan otetaan ääni, öninää ja tuhahtelua sekä göötti pyörii jalkojen ympärillä, se yrittää hyppiä vasten...Asetu Huuko! Ja göötti istuu paikoilleen sellainen ilme naamalla, että jollakin voisi sydän murtua..käännän kuitenkin selkäni ja avaan oven, ovelta huikkaan, että ole kiltisti, tulen kohta takaisin. Lukon napsahdettua alkaa huutaminen, näin tapahtuu joka kerta. Huuko kärsii eroahdistuksesta.

Mosku on innokkaana lähdössä autoon, mutta kuitenkin ihmettelee, että missä se kaveri on? Kentälle menemme hyvissä ajoin, jotta kerkimme Moskun kanssa tehdä harjoitukset ennen kuin muut koululaiset saapuvat. Mosku on niin kuin aina, tomerana, se kuuntelee ja kulkee hienossa katsekontaktissa harjotusten aikana. Muutaman kerran nenä vie kuitenkin eri suuntaan, mutta pienen kutsun jälkeen pikkukoira palaa takaisin minun sääreen kiinni.

Koululaiset saapuvat paikalle ja käymme Moskun kanssa heidät opastamassa paikoille. Minun on niin helppo kulkea kun hihna on melkein koko ajan löysällä kun Mosku seuraa minua. Vähän pientä ihemtyttää muut koirat ja varmuuden vuoksi pitää muutaman kerran tuhahtaa ja haukkuakkin.

Koulutuksessa teimme ohitusharjoituksia ja kyllä tämä pentu taitaa sen homman niin hienosti, että toiset katsovat ihmeissään kuinka pentukoira voi olla tuollainen..totean vain, että ahne koira on helppo kouluttaa :)

Kotiin tullaan takaisin ja ikävä on ollut ihan mahdottoman suuri, pojat pyörii toisten ympärillä. Huuko on ilmeisesti hieman suuttunut minulle, koska istuu minun edessä ja juttelee minulle sekä välillä yrittää komentaa..välillä purkaa kiukkuaan Moskuun. Sisällä minua odottaakin yllätys..Huukolla on massu sekaisin ja ripulia on olohuoneessa..Iltaruoaksi laitetaan sitten jotain massua rauhoittavaa.

Nyt on rauhallista, kun molemmat nukahti viereen.

Huukon tehotreenit

Otin itseäni niskasta kiinni ja aloitimme Huukon kanssa tehotreenit, koska tämä meidän göötti alkoi olla jo sen verran omatoiminen käytöksensä suhteen, että nyt oli aika taas ottaa ohjat omiin käsiin.
Pikkuisen taustasta, Huuko leikattiin joulukuussa 2012, koska se alkoi ärhentelemään toisille koirille varsinkin koirapuistossa. Huuko on todella tarkka minun tekemisistä ja se suojelee minua toisilta koirilta, Huukoa ei voi myöskään antaa kenelle tahansa ohjattavaksi, koska saattaa väärästä komentamisesta nappasta käteen. Joulukuussa tein sitten ratkaisun, koska tuntui, että omat voimat ei enää riitä tämän haastavan koiran järjestyksessä pitämiseen. Koitin helppoa ratkaisua, eli leikkautin Huukon nuorena jotta tämmöinen ärhentely käytös unohtuisi..Päätöstä tosin tuki vielä se, että Huukon toinen kives ei laskeutunut. Näin ollen leikkaus olisi ollut jossain vaiheessa käsillä. Nyt kuitenkin reilu puolivuotta tästä päätöksestä näen tulokset..Huuko on epävarma, sen ns. rähinä käytös vahvistui, se ei todellakaan ollut valmis leikattavaksi. Huukon aikuistuminen jäi kesken..Nyt sitten yritämme korjata käytöstä koulutuksella.

Apuna minulla koulutuksessa on ongelmakoirakouluttaja ja hänen kanssaan yritämme sukeltaa Huukon mielen syövereihin, jotta saisimme siellä olevat lukot auki. Huukon kanssa olemme käyneet tällä samalla koulutajalla jo pentukurssilla, joten hän tuntee koiran taustat. Ensimmäisenä aloitin ratkomaan ja selventämään Huukon käytöstä ABC- analyysin kautta missä, mietitään syvällisesti koiran käyttäytymistä ja haetaan haluttua käytösmallia sekä mietitään jo ratkaisuja millä lähdetään korjaamaan käytöstä.

 ABC –analyysi

 A = Antecedents
Tässä vaiheessa tarkastellaan sitä, mitä tapahtuu ennen haluttua käyttäytymistä ja mikä on toiminnan laukaiseva ärsyke. 

B = Behaviour
Pohdittavaksi otetaan haluttu käytös. Mikä on se käytös/toiminto joka halutaan opettaa? Haluttu toiminto on pilkottava pieniin osasiin ja osien tarkastelu on tehtävä erikseen. Tarkastellaan niitä yksittäisiä elementtejä, joita opetettava asia sisältää.

C = Consequences
Tässä kolmannessa vaiheessa tarkastellaan toiminnan seuraamuksia. Kouluttajan tulee pohtia, haluaako hän lisätä vai vähentää aikaansaatua/ilmenevää toimintaa. Mietitään myös, mikä toimii vahvisteena ja mikä rankaisuna. Kannattaa muistaa, että vahvistaminen on prosessi ja että kaikki mitä ehdollisen ja ehdottoman vahvisteen välillä tapahtuu, myös vahvistuu.

Tässä lyhyitä mietteitä mitä tein Huukosta.

 

- Näyttelyissä haukkuminen- turhautuu, opittu tapa, olen varmaan palkinnut haukkumisesta, harjoituksella paranee.

 

- Koirakentällä haukkuminen- paimentaa muita koirakoita, ei saa liikkua, turhautuu, tuijottaa toisia-> haukkuu ja rähisee

 

- Koirapuistossa- luultavasti reviirikilpa, paimentaminen/järjestyksen ylläpito, minun suojeleminen

 

- Vieraiden komentaminen- Reviiri, oman pihan vartioiminen, meidän suojelemine, työvaatteet ja miehen

työkaverit pahimpia paimennuksen kohteita-> Voisko tämä johtua siitä, että mieheni lähtee kotoa viimeisenä aamulla, työauto/työkaverit tulevat hakemaan, miehellä työvaatteet päällä ja kun mies lähtee töihin koira jää kotiin yksin-> ei kivaa Huukosta?

Ensimmäisellä kerralla koulutuksessa tarkastelimme miten Huuko reagoi toisiin koiriin. Paikka oli sinänsä tuttu, sillä siellä olemme muitakin kursseja käyneet. Koirat olivat täysin vieraita, nuori sakemanni uros ja labbis tyttö. Aluksi rauhoituimme omalle paikalle, mutta Huuko alkoi jo reagoimaan toisiin koiriin, tuijottaminen ja haukkuminen alkoi.
Teimme käytöksen sieppaamis harjoituksia, eli talutin Huukoa paikasta mistä se ei nähnyt muita koiria kohtaan josta se näki toiset koirat ja heti kun Huuko katsoi toisia koiria palkkasin Huukon, ennen kuin se alkoi haukkua. Jos Huuko kerkesi haukkua niin sitten jätin palkitsematta. Välillä Huuko kiihtyi niin, että laitoin sen autoon rauhottumaan. Tällaista harjotusta olemme tehneet nyt kolmena koulutus kerralla ja tulokset alkaa näkymään, sillä eilen kolmannella koulutus kerralla Huuko ei  reagoinut toisiin koiriin kuin muutaman kerran haukkumalla.

Tätä harjotusta jatketaan ja toivotaan, että tällä saamme halutun kyätöksen vahvistumaan niin, että rähähtelyt jää pois.
Huukolle paikallaan olo on vaikeaa ja se tarvitsee jatkuvasti jotain tekemistä tai  sitten alkaa tylsyys haukku. Joten liikkumista jatkuvasti, helppoja tehtäviä ajankuluksi ja pyritään ennakoimaan tylsyyskohtauksia.

Huukohan osaisi jo tokon alokasluokan liikkeet, mutta gööttiä ei vaan huvia vielä sellainen tylsä touhu, missä joutuu olemaan paikallaan..seuraaminen luonnistuu jo todella hyvin, ja se onkin Huukolta tullut ihan luonnostaan, siinä olen vain alaknut lenkeillä palkata kun se on oma-aloitteisesti tullut viereen. Eiköhän Huukosta vielä kaiveta esille toko koira :)

Eilisen Huukon koulutuksen ajan Mosku oli hoidossa ja hienosti oli pikkupoika ollut vieraan ihmisen kanssa!

Ps. minä en koskaan hemmottele meidän koiria :)

Ensimmäinen

No niin vihdoinkin sain aloitettua tämän blogin kirjoittamisen, mitä olen todella pitkään miettinyt. Aika on vain niin kortilla niin kuin muillakin, joten turha edes selittää..

Kuitenkin ajattelin näin blogin kautta jakaa osan minun elämää eli minun kahden ihastuttavan länsigöötanmaan pystykorvan Huukon ja Moskun toilailut. Minun facebook ystävät ovat jo varmaan kyllästyneet joka päiväisiin päivityksiin siitä mitä metsäpuron varressa asuvat pojat ovat tänään tehneet, joten ajattelin alkaa jakamaan niitä tässä blogissa. Näin ollen kaikkien ei tarvitse näitä tapahtumia lukea vaan ne voivat joita kiinnostaa poikien elämä. 

Ihan joka päivä minä en jaksa enkä pysty tänne kirjoittamaan, mutta halu olisi ainakin muutaman kerran viikossa kirjoitella koostetta viikon tapahtumista. Tylsää päivää ei meidän talossa ole, sillä nämä göötit kyllä pitää siitä huolen.