Koirakoulu keskiviikkona 9.10. Moskun kanssa

Sää oli huono ja ilmeisesti ensimmäiset todella syksyiset kylmät ilmat verotti koirakouluun osallistujien määrää ja treenasimme kahdestaan Moskun kanssa. Treenikentällä oli kuitenkin hieman erilaisia häiriötekijöitä tällä kertaa, sillä talkoo porukka siivosi kentän ympärillä ja polttivat roskia. Me Moskun kanssa treenasimme kentällä vähät talkoolaisista välittämättä. Ensin otimme kontaktiharjotuksia, istumista, maahan menoa ja seisomista. Hyvin meni. Hihnassa kulkeminen onnistuu Moskun kanssa hyvin sillä, mitäpä tämä pikkukoira ei tekisi namin eteen :) Kentälle oli jätetty putken pätkiä ja aurausviittoja ja ajattelin, että voitaisiin Msokun kanssa harjoitella hyppyjä niiden yli. Ensin kävimme haistelemassa putkia, jos vaikka Mosku olisi niitä pelännyt. Pelkoa ei kuitenkaan esiintynyt, joten kasasin putkista mini esteen. Menimme esteen eteen ja houkuttelin pennun namin avulla yli samalla kun itse menin esteen yli. Sitten aloin pikkuhiljaa itse menemään sivummalle esteestä ja ohjasin kädellä pennun esteen yli. Menimme ilman hihnaa, koska minulle jäi tästä esteen opettamisesta Huukon kohdalla pieni kammo. Meille silloin sattui niin, että hihna tarttui esteeseen ja este levisi Huukon hypätessä sen yli, ja arvatkaa jäikö Huukolle kammo esteistä..no kyllä me ollaan kammosta päästy jo yli, mutta en halua samaa Moskulle. Tästä syystä teemme tämmöiset harjoitukset ilman hihnaa. Lopulta pääsimme Moskun kanssa tilanteeseen missä laitoin pojan istumaan esteen toiselle puolelle ja kävelin itse esteen toiselle puolelle ja käskin Moskun luokse, hypyn kohdalla esitin käskyn hyppy. Ahneus kasvaa tehdessä ja tein mymös harjoitusta ihan samalla tekniikalla, mutta pelkällä hyppy käskyllä ja Moskuhan hyppäsi. Hieno pikkuinen! Moskua voi vallan mainiosti pitää kentällä irti vaikka häiriö tekijöitä ympärillä hääriikin. Pentunen pysyy hyvin kentällä ja tottelee käskyä "ei mene", myös luoksetulo on hyvä ja sitä vahvistinkin paljon, välillä juoksin pois päin koirasta kun nenä vei pentua väärään suuntaan ja samalla kutsuin luokse.

Tässä pojat ja Henni koira kylässä

Mätsäri Vuokatissa sunnuntai 13.10

Aamulla lähdin niin kuin muinakin viikonlopun aamuina metsälle. Pojat olivat innoissaan mukaan lähdössä, mutta kumpikin sai jäädä kotiin. On se vaan niin sydäntä särkevää katsoa kun kaksi gööttiä istuu tippa linssissä eteisessä, eikö me päästä mukaan ilme kasvoillaan..Metsältä tulin kuitenkin aikaisemmin sillä Vuokatissa oli mätsäri, johon suunnittelin Moskun kanssa meneväni. Kotiin tulessa ilo oli irti pojilla. Pakkasin tavarat ja koirat seurasi tiukasti vieressä, että mitäs se mamma nyt touhuaa. Poikien huomatessa asian, että nyt lähtee jompi kumpi koira mukaan alkoi välitön pörrääminen minun ympärillä, mamma ota minut mukaan, katso miten nätisti osaan olla! Sanoin Huukolle, että sinä et lähde mukaan kun et kuitenkaan osaa olla nätisti :) Huuko hieman masentui asiasta, sillä häntä laski samantien ja korvat meni päänmyötäisesti. Huomasin, että Moskun kynnet on liian pitkät ja ne on pakko leikata ennen lähtö, no ei muutakuin koira kainaloon ja sakset käteen. Nappasin Moskun sohvalle syliin ja napsin kaikki kynnet, Mosku makasi ihan rauhassa selällään sylisssä, sillä se tietää, että pöydällä oleva kinkkusiivu on hänelle leikkuun jälkeen. Kinkkusiivu hävisi puolessa sekunnissa ruskeaan naamaan!
Koira autoon ja nokka kohti Vuokattia. Matkalla alkoi hieman jännittää, sillä viimeksi kun kävimme pentunäyttelyssä samaisessa paikassa Mosku meni aivan lukkoon siellä. Mietin matkan miten saisin pennun rentoutumaan hallissa..Paikalle tultuamme päätin jättää koiran autoon siksi aikaa kun käyn ilmottautumassa. Sitten otin Moskun autosta ulos. Pentu oli melkolailla samankaltainen kuin aikaisemmalla kerralla hallilla, ja ajattelin, että mitähän tästä tulee..
Aluksi kävelimme pihalla ja koitin saada kontaktia koiraan huonolla menestyksellä. Siirryimme sisälle halliin ja pentu oli aivan töttöröö..otimme paikan hallin sivustalta. Meillä oli tunti aikaa odotella kehän alkua. Kävimme välillä kävelemässä ulkona ja sisällä toisten koirien seassa, sitten istuimme paikoillamme ja koitin antaa nameja, mutta Moskulle ei maistunut namit. Juuri ennen kehän alkua Mosku kuitenkin reipastui ja namit alkoi maistua! Sitten teimme kävelyharjotuksia koirien seassa ja pentu näytti parhaat puolensa. Menimme kehään, yhdessä sinne meidän kanssa tuli hieman nuorempi ja todella nätisti käyttäytyvä koira, en kyllä yhtään muista sen rotua..sillä keskityin omaan suoritukseen ja Moskuun. Mosku seisoi nätisti paikoillaan. Liikkeessä olimme toisen koiran edellä ja se hieman häiritsi Moskua. Mosku kääntyili ja vilkuili takana tuleva koiraa. Kokeilin kuitenkin Moskulla hihnaa ihan korvien juuressa, joten minulla oli pentuun aika hyvä ote ja sainkin pään helposti kääntymään oikeaan suuntaan. Hihna kokeilu ol ihyvä idea! Pöydällä pikkukoira seisoi nätisti ja antoi katsoa hampaat reippaasti. Ajattelin kyllä, että tämä parikilpailu me hävitään, sillä Mosku ei ollut ihan super. Tuomari kuitenkin totesi, että Mosku on liikkeiltään valmiimpi joten puaninen nauha oli meidän!

Sitten taas odottelemaan..kävimme ulkona juoksemassa ja nollaamassa ajatukset. Mosku oli jo ihan tottunut toisiin koiriin ja rento. Leikimme toisten pentujen kanssa, koska eihän tämä niin vakava juttu ole :) Leikkisiä pentuja löytyikin ihan vierestä. Kun punaisten kehä lähestyi, otettiin Moskun kanssa muutama kierros kontaktia harjoituksia ja kävelyä nätisti. Kehään mennessä pentu oli taas ihan hallinnassa ja hienossa kontaktissa minuun. Kehä oli aika pieni ja koiria oli paljon, joten ahdasta oli! Mosku kuitenkin seisoi niin hienosti vaikka koira oli ihan edessä ja toinen takapuolessa kiinni. Liikkeet näytimme pienemmässä sakissa. Eka kierros meni metsään kun en saanut Moskun lennokkaita liikkeitä esille, koska vauhtia ei ollut ja törmäsimme jatkuvasti edellä menevään isoon koiraan! Toiselle kierrokselle jätin ihan reilusti väliä edelliseen ja sitten päästiin Moskun kanssa vauhtiin! Koiria tippui kehästä pois jatkuvasti, ja ajattelin, että kohta on meidän vuoro. Yllätys, me voitettiin punaisten luokka! Ei hitsi, me päästään BIS kehään. Tein samalla tavalla nollauksen kehän jälkeen kuin edellisessäkin välissä. BIS kehää jouduimme odottelemaan pitkän aikaa ja ajattelin, että kyllä nyt Mosku uuvahtaa todella. Annoin pennun levätä aloillaan ja ihan juuri ennen kehän alkua herättelin sen jalkojen välistä maasta. Menin BIS kehään ihan sillä mielin, että en vaadi pennulta liikaa, katotaan jaksaako se enää. Noh Mosku oli hieman väsynynt, mutta tomerasti koitti tehdä parhaansa, seisomisessa vähän jouduin avustamaan kun pylly meinasi lysähtää maahan. Liikkeessä sain pennun virkistymään ja nyt kun tilaa oli enemmän annoimme kaikkemme ja Mosku liikkui niin lennokkaasti, että ajattelin, että osuukohan sillä edesä jalat maahan ja minun piti melkein juoksuksi laittaa! Tuomari pyöritti meitä vaikka miten ja katsoi liikkeet joka suunnasta. Lopulta tuomari sanoi, että tänään voittaa pentu, sillä se esiintyy niin hienosti ja liikkeet on niin hienot! Minulta meinasi jalat tippua alta :) en voinut millään uskoa, että me Moskun kanssa voitettiin Moskun kolmannessa mätsärissä. Pikku pentu jaksoi hienosti ja kuunteli niin mahtavasti. Hieno päivä!

 

 

 

 

 

Ensi lumi satoi maahan ja pojat nauttii hirvenluista ulkona. Nyt onkin pakastin täynnä luita ja lihaa pakattuna annospusseihin. Ei tarvitse talvella luita ostella! Koirat nauttii luiden järsimisestä ja kummankin masu kestää hirven lihaa ja luuta todella hyvin.

 

 

Kuka tuolla, eiku tuolla sittenkin..

Metsällä ja jäljellä

Mosku metsällä

Hirvenmetsästyskausi alkoi ja sunnuntaina. Lähdin aamulla metsälle, koirat katsoivat ihmeissään minun touhuja, eikö nyt ole viikonloppu, mitä sinä nyt touhuat, näkyi koirien naamasta kun laitoin kamppeet päälle klo. 6.00. Huuko hieman aavisteli, taisipa göötti tietää, mihin mamma on menossa, sillä göötti koira viihtyi hyvin eväsrepun vieressä juuri sen näköisenä, että elä vain unohda minua J En kuitenkaan ottanut mukaan, sillä käyn ensin majalla katsomassa päivän hommat. Kahdeksan aikaan tulin sitten kotiin hakemaan unohtuneita työkaluja ja ajattelin, että otanpa Moskun sitten mukaan metsälle, sillä olimme koko päivän majalla, joten Moksu voisi siellä hengailla. Huuko oli kyllä sitä mieltä, että hän lähtee mukaan! En voi kuitenkaan kahta koiraa valvoa majalla, joten toinen vain pääsee. Mosku lähti innolla mukaan, vaikka vähän ihmetteli, että miksi Huuko ei lähde mukaan. Majalla kiersimme Moskun kanssa koko paikan ensin hihnassa läpi ja tutustuimme muihin metsästäjiin. Reippaasti Mosku tutustui ja sitten päästin irti. Moskulla oli kiva leikkikaveri, sillä majalla oli myös n.10v poika, joka mielellään leikki pikkukoiran kanssa sillä aikaa kun minä siivosin majaa. Väliajoin Mosku juoksi minun luokse tarkastamaan, että en häviä mihinkään.

Sitten tuli soitto, että hirven vasa on kaadettu. Pakkasin koiran autoon ja lähdimme hakemaan vasaa pois metsästä. Mosku sai odottaa autossa, sillä kaadolla oli meidän seuran vanha herra 10v norjanharmaa ja hänen kaadolle ei kuka tahansa tule. Mosku oli odottanut oikein kiltisti autossa. Ajoimme takaisin majalle ja lähdimme Moskun kanssa katsomaan vasaa, mikä oli viety lahtivajalle. Hui kauhistus, mikä tuo on oli Moskun reaktio! Tälle on parempi haukkua ja kovasti, ja ai kauhea kun se liikkui välillä, niin sitten piti oikein murahdella. Otin sormeen hieman verta ja tarjosin Moskulle, yök mitä sulla mamma on kädessä, tuohon en ainakaan nenääni laita oli Moskun mielipide. yritin houkutella Moskua lähemmäksi vasaa, mutta ei oikein uskaltanut, kyllä pikkuisesta näki, että nyt käy aivonystyrät niin kuumana miettien, että mikä kumma tuo otus oikein on. Jonkin ajan päästä Mosku uskalsi tulla haistella. No ei mennyt kauan, niin sitten pikkukoira oli jo syömässä lihan palasia yms.

Huuko jäljellä..

Kotiin kun mentiin niin ajattelin lähteä koirien kanssa kokeilemaan pystyykö Huuko seuramaan jälkeä vasan kaadolle. Otin vasan jalan muovipussiin, jotta meillä olisi palkka sitten Huukolle, kun se löytää kaadon. Pakattiin koirat kyytiin ja ajeltiin metsäautotietä lähelle paikkaa mistä lähtee hyvä ura melkein suoraan vasan suolikasalle. Laitoin Huukon pitkän narun päähän ja lähdettiin metsään. Huuko oli innoissaan, ja alku mentiinkin juoksulla. Jälki oli todella huono, koska verta ei ollut jäänyt matkalle yhtään vasta kuin aivan kaadon lähelle. Huuko kyllä otti ilmavainua, mutta ei voinut suoraan sanoa seurasiko jälkeä tarkoituksella vai muuten vain tohotti mennä sattumalta samaa jälkeä, mitä pitkin vedimme vasan metsästä pois. Aivan kaadon lähellä löydettiin veritippoja ja Huuko kyllä haisteli niitä, mutta enemmänkin otti ilmasta hajua suolista. Paikan löytyessä palkkasin Huukon vasan jalalla, mutta Huuko oli jotenkin ihmeissään eikä halunnut jalkaa..Olimme kaadolla jonkin aikaa ja Huuko oli irti. Vähän se lähti hakemaan jälkiä ympäristöstä, että mistä suunnasta vasa oli paikkaan tullut, mutta ei saanut jälkeä. Päätimme lähteä pois. Tämä oli eka kerta todella pitkään aikaan kun jälkeä menemme Huukon kanssa joten sallittakoon J Poispäin mentäessä Moskukin oli irti ja pikkunen seurasi hienosti tuloreittiämme meidän edellä! Lopuksi pojilla meni työhommat menojaan ja pojat kirmailivat edestakaisin uralla.

Yksi vai kaksi koiraa..

Koirakoulua Huukon kanssa 2.10..

Ajattelin taas kokeilla miten Huuko osaa olla koirakoulussa..ja olisihan se pitänyt arvata, että plörinäksi menee!

Ajoimme koulutuspaikalle ja herran päätti jo autossa alkaa nostamaan kierroksia, autosta kun otin Huukon pois niin alkoi välitön haukkuminen, vaikkei paikalla ollut yhtään koiraa. Noh ajattelin, että jospa se siitä rauhoittuu, mutta turha luulo..menin suoraan parkkipaikalta metsään, jos siellä saataisiin tilanne tasoittumaan, mutta ei niin ei. Toiset koirat saapuivat paikalle ja me kykimme metsässä. Huukon kierrokset vain nousi ja nousi, jos joku ulkopuolinen olisi nähnyt meidän göötin, niin olisi varmaan luullut, että metsässä on joku vesikauhuinen peto! Yritin tehdä tehtäviä, mutta turhaan. Lopulta päätin siirtyä toiseen päähän kenttää, missä pääsisimme täysin piiloon toisilta koirilta. Tämä tapahtui siten, että otin vetolelun ja raahasin sen avulla Huukon toisten koirien ohitse, voin sanoa, että kyllä kädessä tuntui siltä, että lelun toisessa päässä oli jotain muuta kuin kiva perhe koira..lähinnä tuntui kuin olisin maalimies, minkä hihaan on tarrautunut kiinni saksanpaimenkoira tai vastaava, mikä murisi purressaan. Piilopaikassa sitten Huuko hieman rauhoittui, teimme sieppaamista samalla tavalla kuin ennenkin. Huonolla menestyksellä alkuun, mutta kyllä sitten herra alkoi jo vähän antaa periksi. Pääsimme ihan kentälle asti ja lopulta uskalsin jo kävellä kentällä. Toiset koirat käyttäytyivät mainiosti eivätkä provosoituneet Huukon rähjäykestä! Jotain sentään olen osannut opettaa jollekkin.. Sittenpä mukavuus loppui ja taas alkoi rähinä. Koitin lelulla saada huomiota, mutta totesin tilanteen mahdottomaksi ja vein Huukon autoon lopputunniksi. Kun sain koulutuksen päätökseen päätin vielä yrittää..huoh, mitähän tästä tulee..

Toiset koirat poistuivat kentältä parkkipaikalle. Menin Huukon kanssa kentälle ja aloimme hommiin. Ensin sivulle sitten seuraamista, kappas tämähän göötti kuuntelee! Päätin ottaa hihnan pois, ja teimme saman harjoituksen uudestaan, hitto Huuko kuuntelee aivan älyttömän hyvin! Teimme kaikki tokon alokasluokan liikkeet läpi yhteen putkeen ja Huuko toimi super hyvin, niin valppaasti ja rennosti! Ajattelin, että ei jumankauta tätä koiraa! Toiset koirat kuitenkin oli näköpiirissä ja lapset riehu leikkipaikalla jonkin matkan päässä ja meidän göötti tekee irti ihan kaikki liikkeet korvaansa lotkauttamatta häiriötekijöihin! Jopa maassa makaaminen minun ollessa 10 metrin päässä onnistui, ei nyt ihan sitä vaadittua kahta minuuttia, mutta lähelle sitä oltiin ja aivan liikkumatta täydellisessä katsekontaktissa. Liikkeestä seisominen tapahtui kuin Huuko olisi seinään pysähtynyt ja jopa sivulle tulo, mikä Huukolle on erityisen hankala onnistui salamana. Kyllä oli tippa linssissä meikäläisellä! Koira mikä tunti sitten oli aivan mahdoton, mihin ei saanut kontaktia mitenkään, mikä räyhäsi hihnassa niin, että pelkäsin nahkahihnan katkeavan on yhtäkkiä täydellinen toko koira, mikä napittaa silmäkovana minua, iloinen ilme naamalla häntä heiluen ja sellainen työmoraali päällä, että oksat pois! Olen kyllä miettinyt, että voikohan koiralla olla jakautunut persoona? Sillä minusta tuntuu, että Huukossa on tosiaan kaksi koiraa yhdessä..